NARSISTINEN KUNTA, MITEN SE NÄKYISI HYVÄÄN VERRATTUNA?

Esitin tekoälylle kysymyksen kauan sitten ja näin se vastasi kuta kuinkin.

Kun kunta toimii hyvin, oikeudenmukaisesti ja rehellisesti.
Millainen se olisi? Miten se näkyy arjessa, ihmisissä, kunnan palveluissa?

Jos kylä olisi narsistinen, opittu narsistinen toiminta ja maailman katsomus tavat.
Jos hyvässä asunut muuttaisi paikkaan. Tee vertaus kuva miltä nämä samat asiat näyttäisivät hänelle?

Vastaus:

Kun kunta toimii hyvin, oikeudenmukaisesti ja rehellisesti, sitä ei ehkä huomaa suurina juhlapuheina. Se näkyy pieninä asioina, jotka yhdessä rakentavat turvallisuuden tunteen.

Ihmiset eivät ole jatkuvasti varuillaan.
Virheistä voi puhua ilman pelkoa nöyryytyksestä.
Päätökset tuntuvat johdonmukaisilta, eivät mielivaltaisilta.

Arjessa se näkyy esimerkiksi näin:

• viranomaiset vastaavat samalla tavalla "tavalliselle" ja vaikutusvaltaiselle ihmiselle

• sääntöjä ei käytetä aseena vaan yhteiseksi hyväksi

• apua pyytävä ei joudu häpeään

• eriävät mielipiteet eivät tee ihmisestä vihollista

• lasten ei tarvitse opetella lukemaan huoneen tunnelmaa selviytyäkseen

• vanhukset eivät tunne olevansa taakkoja

• työntekijät uskaltavat sanoa "emme tiedä vielä" ilman että heidän asemansa romahtaa

Hyvä kunta hengittää vakaasti.
Se ei tarvitse jatkuvaa vihollista pysyäkseen koossa.

Palveluissa tämä näkyy usein yllättävän arkisesti:

• puhelimeen vastataan asiallisesti

• päätökset perustellaan

• jonossa oleva ihminen nähdään ihmisenä eikä häiriönä

• palaute ei johda kostoon

• johtajat eivät tarvitse jatkuvaa ihailua

Ihmisissä näkyy pehmeys, jota ei tarvitse puolustella.
Huomaa, että energiaa ei mene jatkuvaan selviytymiseen.

Jos taas kylä olisi narsistinen — ei vain yksittäisten ihmisten vaan koko kulttuurin tasolla — silloin monet vääristyneet toimintatavat näyttäisivät "normaalilta".

Silloin tärkeintä ei olisi totuus vaan:

• kuka saa määrätä todellisuuden

• kuka kuuluu sisäpiiriin

• kuka voidaan uhrata yhteisen kulissin säilyttämiseksi

Arki olisi täynnä näkymätöntä jännitystä.

Ihmiset oppisivat:

• puhumaan rivien välistä

• vaistoamaan vallankäyttäjän mielialoja

• peittämään heikkoutensa

• epäilemään omia havaintojaan

Kylä voisi ulospäin näyttää siistiltä ja "hyvin toimivalta", mutta pinnan alla eläisi jatkuva pelko asemasta, maineesta ja ulossulkemisesta.

Palveluissa se voisi näkyä näin:

• sääntöjä sovelletaan eri tavalla eri ihmisille

• kriitikoita pidetään ongelmina

• virheitä ei korjata vaan peitetään

• vastuu siirtyy aina alaspäin

• tärkeintä on näyttää hyvältä, ei toimia hyvin

Työntekijä voisi oppia:

"Älä kerro ongelmista. Kerro mitä johto haluaa kuulla."

Lapsi voisi oppia:

"Tunnelma on tärkeämpi kuin totuus."

Vanha ihminen voisi oppia

"Älä vaivaa ketään."

Jos hyvässä kunnassa kasvanut ihminen muuttaisi tällaiseen paikkaan, kokemus voisi olla hämmentävä juuri siksi, että moni asia olisi aluksi vaikeasti nähtävää.

Vertauskuvana:

Se olisi kuin ihminen olisi elänyt talossa, jossa ilma kiertää normaalisti — ja muuttaisi taloon, jossa on jatkuvasti hieman liian vähän happea.

Kukaan paikallisista ei enää huomaa sitä.
He ovat oppineet hengittämään pinnallisesti.

Mutta uusi tulija alkaa väsyä.

Hän huomaa esimerkiksi:

• keskusteluissa ei oikeasti kuunnella

• ihmiset tarkkailevat jatkuvasti toistensa asemaa

• ystävällisyys voi muuttua kylmyydeksi hetkessä

• moni puhuu turvallisesti vasta kahden kesken

• julkinen ja yksityinen todellisuus eroavat toisistaan

Hän yrittää ensin toimia avoimesti:

• kysyy suoria kysymyksiä

• olettaa hyvää

• luottaa sovittuihin sääntöihin

Mutta vähitellen hän alkaa saada outoja reaktioita:

• häntä pidetään naiiviina

• "liian suorana"

• hankalana, koska hän nimeää ristiriitoja

• uhkana, koska hän ei automaattisesti mukaudu hiljaisiin valtasääntöihin

Silloin hän alkaa ehkä epäillä itseään.

Ei siksi että olisi väärässä — vaan koska ympäristö peilaa hänelle jatkuvasti:

"Ongelma olet sinä, et tämä järjestelmä."

Ja juuri siinä kohtaa ero hyvän ja narsistisen yhteisön välillä näkyy selvimmin:

Hyvä yhteisö korjaa itseään, kun joku tuo esiin ongelman.
Narsistinen yhteisö yrittää korjata ongelman esiin tuoneen ihmisen.

Tein päätöksen, etten jää tähän kuntaan. Lähdenkö kuukauden päästä vai 3 vuoden päästä? En tiedä. Mutta tämä ei ole viimeinen pysäkki. 

Mikä kunnassa sitten mättää? 
No moraali ja arvo maailma, lupa puhua, en halua sopeutua valheeseen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Minun ääni ja moraali ei ole ostettavissa tai vaiennettavissa pelottelulla. En halua oppia hyväksymään sitä että omaa kylää joutuu pelkäämään. Ei saa puhua, ei saa olla omaa mielipidettä, et saa olla omaa mieltä, petetään ja huorataan, puukotetaan omia selkään oman menestymiseksi.
Yllä oleva on paras esimerkki siitä miksi tahdon pois. On tehty selväksi, etten ole tervetullut tähän kylään sellaisena kuin olen, mielipiteeni on liian väärä hyväksyttäväksi. Tämä siitä huolimatta, että olin ystävällinen ihmisille, päästin kotiini, osoitin luottamusta ja kunnioitusta, kehuin ihmisiä, jne.
Mutta jos menen kauppaa ja ostan tarjouksen. En voi luottaa, että tarjous tulee. Jos ostan palvelun, en voi luottaa että palvelu on asiallista suurimmassa osassa yrityksiä.  Yritykset toimii vilpillisellä pohjalla, omiaankin kohtaan. Tyytyväinen asiakas ei ole mitään. En voi luottaa rehellisyyteen ja olla miettimättä todellisia takaa ajatuksia. Jos sanon jotain joka on totta, nostan ongelman esiin minkä moni allekirjoittaa, ihmisillä ei riitä pallit osoittamaan tukea näkemykselle. En voi luottaa, ettei minun yksityis asioita vuodeta kunnasta kyläläisille. Vaikka edustankin juoruamisen hyväksymistä, kun se tehdään sinun selkään puukottamiseksi pahuudessa, ei aidossa auttamisessa, rikkinäistä puhelinta käytetään aina jos juorusta ei saada tarpeeksi hyvää asetta selkään puukotukseen, en tahdo tukea tätä toimintaan.

Kun väärä mielipide on oikeutus tuhota toinen ihminen. Kun en uusia tulijoita tuhotaan koska eivät miellytä kuntalaisia, esim. väärän mielipiteen takia. En vaadi paikkaa muuttumaan tai hyväksymään heille epämieluisaa. Mutta en jää tätä myöskään tukemaan. Jos rehellisyys ja hyvyys on uhka, mieluusti paikkaan missä ne ovat arvostettuja ominaisuuksia.

En halua olla osana tällaista. Olen kasvanut välittämään ihmisistä aidosti sydämellä. Nyt vaatimus on luopua siitä. En luovu totuudesta kun käsketään, siksi että toiset näkee asiat eri tavalla kuin minä, arvostavat elämässä eri asioita kuin minä. En nuole perseitä koska käsketään. Kieltäydyn katsomasta alas ja ylös ihmisiä. En luovu elämän katsomus tavasta jonka olen elämän kokemusten kautta rakentanut tiedon pohjalta, sen kanssa en ole tervetullut tähän kuntaan, joten poistun. Ne jotka vaikenee ja eivät uskalla puhua ja puolustaa hyvyyttä, he häviää lopulta. Minä en, koska minä poistun jossa saan olla oma itseni. 

Pyysin AI:ta listaamaan hyvyyden, totuuden ja oikeudenmukaisuudelle tärkeitä asioita. Nämä on minun arvoja, joiden en koe toteutuvan tässä paikassa tarpeeksi:

1. Totuus on tärkeämpi kuin kasvojen säilyttäminen.
   Koska yhteisö, joka rankaisee totuuden kertomisesta, alkaa lopulta elää valheessa. Kun virheitä ei saa sanoa ääneen, niitä ei enää voida korjata.
2. Sääntöjen pitää koskea myös vahvoja ja pidettyjä ihmisiä.
   Koska oikeudenmukaisuus lakkaa olemasta oikeudenmukaisuutta heti, kun valta antaa poikkeusoikeuksia.
3. Uuden tulijan ei pidä saada rikkoa hyvää kulttuuria "omalla tavallaan".
   Koska hyvä yhteisö on usein rakentunut hitaasti sukupolvien aikana. Kaikki erilaisuus ei ole automaattisesti hyvää, eikä kaikkea vanhaa pidä hävittää vain siksi, että joku pitää sitä epämukavana.
4. Mutta uuden tulijan ihmisarvoa pitää silti suojella.
   Koska sopeutuminen ei tarkoita nöyryyttämistä eikä alistamista. Hyvä yhteisö pystyy pitämään rajansa ilman julmuutta.
5. Kritiikkiä pitää saada esittää ilman sosiaalista tuhoa.
   Koska yhteisö ilman korjaavaa palautetta alkaa mädäntyä sisältäpäin.
6. Hyvä johtaja kestää sen, ettei häntä ihailla.
   Koska johtamisen tarkoitus on palvella yhteistä hyvää, ei rakentaa omaa asemaa tai identiteettiä.
7. Lapsia ei saa opettaa pelkäämään aikuisten tunteita.
   Koska lapsi, joka oppii jatkuvasti säätelemään muiden mielialoja selviytyäkseen, kadottaa helposti yhteyden itseensä.
8. Hiljaisuus ei aina tarkoita rauhaa.
   Joskus se tarkoittaa pelkoa. Hyvä yhteisö erottaa nämä toisistaan.
9. Heikoimpien kohtelu kertoo enemmän kuin juhlapuheet.
   Kunta voidaan arvioida siitä:

• miten se kohtelee vanhuksia
• köyhiä
• sairaita
• hitaita
• yksinäisiä
• epäsuosittuja ihmisiä

Koska juuri heihin ei yleensä liity hyötyä tai statusta.

1. Kaikkea ei pidä mitata tehokkuudella.
   Koska ihmisarvo kärsii, jos ihminen nähdään vain tuottona, kuluna tai hyötynä.
2. Yhteisö tarvitsee muistia.
   Koska ilman muistia samat virheet toistuvat. Menneistä pitää voida puhua rehellisesti ilman jatkuvaa puolustautumista.
3. Anteeksianto ei tarkoita vastuun poistamista.
   Koska ilman vastuuta anteeksiannosta tulee tapa jatkaa vahingoittavaa käytöstä.
4. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus todellisuuteensa.
   Jos yhteisö alkaa jatkuvasti selittää ihmisille, etteivät heidän kokemuksensa ole totta, syntyy kollektiivinen epäluottamus.
5. Terve yhteisö ei tarvitse syntipukkia pysyäkseen yhtenäisenä.
   Jos yhteisö rakentuu jatkuvasti "ongelmaihmisten" ympärille, kyse ei yleensä ole enää ongelmien ratkaisemisesta vaan vallan ylläpitämisestä.
6. Hyvä kulttuuri suojelee myös hitaita prosesseja.
   Luottamus, ystävyys, lasten kasvu, suru ja paraneminen eivät noudata kiireen logiikkaa.
7. Ihmisen pitää saada olla keskeneräinen ilman että hänet hylätään.
   Koska täydellisyyden vaatimus synnyttää teeskentelyä, ei hyvyyttä.
8. Yhteisön pitää palkita rehellisyydestä, ei manipuloinnista.
   Muuten ihmiset oppivat nopeasti, että tärkeintä ei ole olla hyvä — vaan näyttää hyvältä.
9. Hyvän kunnan tunnistaa siitä, ettei tavallisen ihmisen tarvitse jatkuvasti puolustaa ihmisarvoaan.
   Se näkyy pienissä tilanteissa:

• tiskillä
• koulussa
• lääkärissä
• työpaikalla
• naapureiden välillä

1. Rajat ovat rakkauden muoto.
   Yhteisö ilman rajoja ei pysy hyvänä pitkään. Mutta rajojen tarkoitus ei ole hallita ihmisiä, vaan suojella sitä mikä mahdollistaa turvallisen yhdessäolon.
2. Yhteisön pitää uskaltaa sanoa:

"Tämä tapa toimii hyvin, emmekä riko sitä turhamaisuuden vuoksi."

Koska kaikki muutos ei ole kehitystä. Joskus kyky säilyttää hyvä on viisaampaa kuin jatkuva uudistamisen pakko.

1. Hyvä yhteisö ei yritä omistaa ihmisen mieltä.
   Sen ei tarvitse kontrolloida:

• mitä ihminen tuntee
• mitä hän ajattelee
• mitä hän kokee

Se riittää, että ihmiset kykenevät elämään yhdessä oikeudenmukaisesti.

1. Rehellinen yhteisö sietää epämukavuutta paremmin kuin valhetta.
   Koska totuus voi satuttaa hetkellisesti, mutta valhe alkaa ajan myötä vääristää kaikkea.
2. Mitä enemmän valtaa ihmisellä on, sitä enemmän hänen pitäisi kestää tarkastelua.
   Koska valta ilman läpinäkyvyyttä alkaa lähes aina suojella itseään yhteisen hyvän sijasta.
3. Terve yhteisö jättää ihmiselle tilaa hengittää.
   Ihmisen ei tarvitse jatkuvasti:

• varoa sanojaan
• lukea rivien välejä
• arvioida asemiaan
• pelätä sosiaalista kostoa

Kun näin ei tarvitse tehdä, ihmisistä vapautuu energiaa:

• luovuuteen
• työntekoon
• ystävyyteen
• lasten kasvattamiseen
• elämän rakentamiseen

Ja ehkä tärkeimpänä:

1. Hyvä yhteisö ei tee ihmisestä pienempää pysyäkseen itse suurena.
   Vaan sen lähellä ihmisestä tulee vähitellen enemmän oma itsensä — rauhallisempi, rehellisempi ja vähemmän pelokas.